Mökkivieras

Mökkikausi on potkaistu käyntiin. Joku tuntematon kirjoitti pakinassaan osuvasti, että Suomessa ostetaan taas vaikka kuinka monta alennus kuohuviinipulloa tai kukkapuskaa, jonka varjolla saadaan olla tuttavien mökillä passattavana ja ruokittavana koko viikonlopun. Seuraava kaveri vei tämän mökkivierailukulttuurin aivan uusiin svääreihin.

Eletään suht myöhäistä syksyä vuosituhannen alussa. Isäni herää aamuyöstä lankapuhelimen soittoon. Aamuyön puhelut ovat tietysti aina huolestuttavia, kun lapset ovat jo maailmalla. Vastakkaisessa päässä kuuluu hyvin selkeällä artikuloinnilla:
"Täällä puhuu professori Pentti Matikainen. (nimi muutettu) Soitan täältä kesäasunnoltanne. Valitettavasti minun on kerrottava että murtauduin tähän hienoon huvilaanne. Olin tuolla noin kilometrin päässä vieraisilla, kun mökin isäntä tuli hulluksi ja rupesi saamaan hallusinaatioita. Jouduin pakenemaan metsään ja tunteja harhailtuani löysin tämän talon ja tulin hälyttämään apua. Soitin poliisille ja palokunnalle, ja minut tullaan hakemaan täältä aamulla. Sopiiko että yövyn tilallanne?"

Isäni oli hetken hämillään, mutta hyvätatoisena sanoi asian sopivan mainiosti. Isä meni takaisin sänkyyn, mutta uni ei tullut silmään. Häntä jäi joku vaivaamaan asiassa. Hän päätti soittaa poliisille: "Onko tällainen Pentti Matikainen ollut yhteydessä? Oletteko luvanneet hakea hänet?"
Poliisin vastaus oli: "Tuttu on mies, pyysi hakemaan pois, mutta emme todellakaan hae. Menkää mökillenne, ottakaa pesäpallomaila mukaan ja käskekää uida kotiin." (Kesätilamme sijaitsee Suuri-Jänkäsalo saaressa)

Isäni oli vielä enemmän hämillään. "Ettekö te voisi hakea häntä pois, en minä tiedä onko hän uhkaava tai muuta vastaavaa?" Poliisi totesi vain että he hakevat pois ainoastaan jos hänestä tehdään murtoilmoitus tai hän on käyttäytynyt uhkaavasti. Silloin hänet haetaan vaikka helikopterilla. Mutta kuulemma miestä ei tarvitse pelätä. On rauhallinen mutta vähän hölmö.

Isäni päätti soittaa veljelleni, joka on vähän riskimpi kaveri. Veli vanhana baarityöntekijänä tunnisti heti nimen. Oli kuulemma kerran poistanut miehen ravintolasta, jolloin vartin päästä baariin oli tullut pommiuhkaus. Alkoi kuullostaa aika velikullalta.

Siihen aikaan saareen vielä mentiin moottoriveneellä, nykyään pihaan pääsee lossin ansiosta autolla. Kun veljeni Joke pääsi mökillemme, oli näky melkoinen. Matikaisen Pena köllötteli tuvan lattialla, vieressään kaksi kellaristamme haettua viinipulloa ja iso koira. Vaikka viiniä oli roiskunut ympäriinsä, ilmeisesti aika iso osa oli löytänyt suuhunkin, sen verran kännissä mies oli. Joke potki isännän ylös ja käski painua veneelle. Hän veisi miehen mantereen puolelle. Vastahakoisesti mies lähtikin rantaa kohti.

Rannassa Pena soitti ilmeisesti naisystävälleen seuraavan puhelun: "Moi. Mut on hakattu tosi pahasti.. Just ollaan nostamassa ambulanssiin." Ilmeisen rehti kaveri siis.
Saimaalla oli aika kova aallokko ja Joke heitti isännän keulapainoksi ja koirakin kyytiin. Mies nukahti keulapenkille ja pikku hiljaa joka aallon kohdalla hän valui veneen lattialle. Kohta hänen päänsä hakkasi merialumiinia joka töytäyksellä, ja tuskin Jokekaan niitä aaltoja erityisesti tässä tapauksessa väisteli. Ei muuta kuin isäntä ja koira rantaan ja kotiin nukkumaan.

Tarina ei suinkaan lopu tähän. Parin päivän päästä isäni ja veljeni saivat soiton poliisilta. Pyyntö tulla kuulusteltavaksi epäiltynä heitteillejätöstä! No esitutkinta sujui joutuisasti, eikä syytettä koskaan tullut. Poliisit lähinnä naureskelivat tapaukselle.

Miten mies oli alunperin löytänyt saareemme? No.. Hän oli törmännyt mantereen puolella Hotelli Saimaanrannan ääressä noin kilometrin päässä meistä mökkeilevän Helsinkiläis pariskuntaan joka oli tulossa kauppareissulta. Nainen on koiraihmisiä ja oli mennyt silittämään Matikaisen koiraa. Matikainen siinä oli sitten kysynyt että mihin pariskunta on menossa? Kuultuaan että Jänkäsaloon, hän oli keksinyt tarinan, että hänen isänsä on kalassa Jänkäsalon vieressä ja kysynyt voisiko tulla heidän kyydissään saareen. Pariskunta oli tietysti suostunut.

Saaressa hän oli soittavinaan puhelun ja ilmoittanut, että hänen isällään menee vielä muutama tunti. Ja kysyi voisiko tulla viettämään aikaa pariskunnan mökille. Pariskunta suostui, nyt jo vähän epäröiden. Heti kun he pääsivät mökille, Pena alkoi vaatia pötyä pöytään. Nyt isäntä ärähti, että ei tipu ennenkuin saa nähdä jotain henkilötietoja. Eihän isäntä voi tietää jos Pena on vaikka vankikarkuri konnunsuolta.
Talon emäntä laittoi tässä välissä edellispäivän jämiä koiralle ruuaksi. Penapa sitten ketteränä poikana meni lattialle koiran viereen natustamaan murua rintaan.
Isäntäväki ei voinut kuin katsella ihmeissään. Tässä vaiheessa Pena lähti ulos muka soittamaan puhelua, eikä miestä sen koommin näkynyt.

Ennen kuin Pena löysi meidän tilallemme, hän oli löytänyt lähellämme olevan tilan, jossa asuu pariskunta vakituisesti. Voitte vaan kuvitella miltä Talon isännästä on tuntunut herätä keskellä yötä kolinaan ja tuvassa on mustiin pukeutunut mies ison koiran kanssa. Aika äänekkäästi isäntä oli Penan ulos heittänyt.

Sellainen kaveri on Pena.

Suuri-Jänkäsalo on noin tuhannen hehtaarin saari Taipalsaaren alueella. Ennen lossin tuloa se oli todella syrjäinen. 90-luvulla eräs marjastaja oli havainnut keskellä syvintä metsää miehen makaavan maassa. Nainen oli ollut varma että kyseessä oli ruumis. Hän oli mennyt ravistelemaan miestä. Tämä oli tuskastuneena katsonut naista ja sanonut: "On se kumma kun ei täälläkään saa nukkua rauhassa!" Tarina ei tarkemmin kerro mistä mies oli paikalle löytänyt.