Maailman ohuin kirja - Urheilu-urani saavutukset

Tätä aihetta on minulta toivottu. Tästä aiheesta on myös nopea kirjoittaa.


Jos lähdetään siitä, että yksilötasolla paras urheilusaavutukseni on Hippokisojen pallonheiton kolmas sija vuodelta 1988. Mielenkiintoista on se, että heitin tyttömäisesti alakautta 23m. Voittaja oli tyttö, joka heitti karjahtaen yläkautta yli 30 metriä. Pituushypyssä en oikein pärjännyt, kun hyppäsin suoraan ylöspäin. Korkeudessa taas rima tippui, kun hyppäsin suoraan eteenpäin. Pitkän matkan juoksussa taas lähdin kummelimaisesti HETI TÄYSILLÄ! Saavutin maksimaalisen hapenottokyvyn sangen nopeasti... Ja siihen se sitten lopahtikin.

Kuten aiemmin jo totesin, olen aina maalivahti. Jos se olisi lentopallossa ja koripallossa mahdollista, olisin sielläkin maalivahti. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että pienenä minua usein nukutettiin jäähallilla, isoveljeni treenatessa, kolmos maalivahdin polvisuojusten välissä. Siitä varmaan myös johtuu tämä ominaistuoksuni.
Jääkiekossa olin mielestäni ihan kelpo veskari niin kauan kuin itseluottamusta löytyi. Mutta muutamassa kuukaudessa kaikki itseluottamus ropisi. SaiPan silloinen kovaääninen ja legendaarinen maalivahtivalmentaja Innasen Marski sai minut joka treeneissä itkemään haukkumalla minut pystyyn.
Jälkeenpäin vasta tajusin, että sillä hän yritti kehittää hermojani ja vahvistaa minua. Lopettamispäätös tuli, kun kerran turnauksessa Turussa joukkuetoveri Toni kysyi valmentajalta että kuka on maalissa seuraavassa pelissä. Kun vastaus oli Jussi, Toni sanoi "Eeeeeeei!" ja rupesi itkemään. Silloin tajusin että on ehkä aika laittaa räpylä ja kilpi naulaan. Päätös jota olen katunut joka päivä sen jälkeen.

Pidin vuoden sapattia ja aloitin lätkän uudestaan. Tällä kertaa hyökkääjänä. Olin aivan totaalisen paska. Tein urallani ehkä kolme maalia ja ne kaikki Pieksämäen Palloseppoja vastaan, kun voitimme katkaisulla aina 15-0. Silloinen valmentajamme Aki nauraa minulle vieläkin kohdatessamme. Syynä kauden lopussa järjestetty kysely, jossa ilmoitin ykskantaan tavoitteeni olevan NHL. Hän aina muistuttaa minua, että olen vähän tavoiteaikataulusta jäljessä. No, ei sinne päässyt koskaan veljenikään, vaikka voidaan sanoa että vähän lähemmäs pääsi.

Jalkapallossa paras saavutukseni on se että sain kerran jalkani poikki. No okei, koulujen välinen mestaruus 6:lla luokalla. Juhuu!

Halusin pelaajaksi Salibandyyn jo 13 vuotiaana. Tuolloin minulle ilmoitettiin tylysti Nakkisormet nimisestä joukkueesta, ettei joukkueeseen enää mahdu. Pelailin sitten puulaakia. Parhaat muistot on Bülsijät nimisestä joukkueesta. Pelasimme Huhtiniemen puulaakisarjaa lähes puoli vuotta tappioitta.

Valmensin salibandya 7 vuotta. Suurin saavutukseni oli se, kun NST:n A -juniorit (tai oikeammin Heart Breakers) voitti Uppsalassa Storvretan turnauksen. Tätä kutsutaan joskus puolitosissaan seurajoukkueiden maailmanmestaruudeksi. Todellisuudessa joukkuetta valmensi sen A-junnujen kapteeni Bobi Arponen ja HB-joukkueen isä Miha. Minun tärkein tehtäväni oli olla hiljaa ja koostaa kuvamateriaalista DVD. No... Turnaus oli vuonna 2005 ja se DVD on vielä vähän kesken. Eli ei siitäkään voi hirveästi ansioita ottaa, vaikka suht hiljaa pysyinkin.

Kyseisen Rainan traileri

Kehonrakentaja harrastuksestani saittekin jo lukea aiemmin.



Ymmärrettävästi tämän pidempää tekstiä ei aikaan saa. Mutta vielähän olen nuori.
2014 Sochissa voitan curlingissa kultaa!

edit. Jussi R ehdotti kommenteissa minulle Mölkyn MM-kisoja. Tähän ideoin, että voisin kehittää oman MM-tittelini joka sopii vain ja ainoastaan minulle. Mikä se voisi olla? Kuka kuiskaa koviten - MM, Kuka laulaa kauneiten pää vedessä... Paskin Blogi-MM... Antakaa toki ideoita