Finglish

Hetken on tässä työkiireiden takia ollut paussia kirjoittamisesta.

Kirjoitan pian lisää, mutta sitä ennen kannattaa tutustua Blogiini englannin kielisenä.

Kääntämisessä käytetty Googlea. Ja melko sujuvaahan tuo on!

Everyday ideas - Mököttäjä

Mökkivieras

Mökkikausi on potkaistu käyntiin. Joku tuntematon kirjoitti pakinassaan osuvasti, että Suomessa ostetaan taas vaikka kuinka monta alennus kuohuviinipulloa tai kukkapuskaa, jonka varjolla saadaan olla tuttavien mökillä passattavana ja ruokittavana koko viikonlopun. Seuraava kaveri vei tämän mökkivierailukulttuurin aivan uusiin svääreihin.

Eletään suht myöhäistä syksyä vuosituhannen alussa. Isäni herää aamuyöstä lankapuhelimen soittoon. Aamuyön puhelut ovat tietysti aina huolestuttavia, kun lapset ovat jo maailmalla. Vastakkaisessa päässä kuuluu hyvin selkeällä artikuloinnilla:
"Täällä puhuu professori Pentti Matikainen. (nimi muutettu) Soitan täältä kesäasunnoltanne. Valitettavasti minun on kerrottava että murtauduin tähän hienoon huvilaanne. Olin tuolla noin kilometrin päässä vieraisilla, kun mökin isäntä tuli hulluksi ja rupesi saamaan hallusinaatioita. Jouduin pakenemaan metsään ja tunteja harhailtuani löysin tämän talon ja tulin hälyttämään apua. Soitin poliisille ja palokunnalle, ja minut tullaan hakemaan täältä aamulla. Sopiiko että yövyn tilallanne?"

Isäni oli hetken hämillään, mutta hyvätatoisena sanoi asian sopivan mainiosti. Isä meni takaisin sänkyyn, mutta uni ei tullut silmään. Häntä jäi joku vaivaamaan asiassa. Hän päätti soittaa poliisille: "Onko tällainen Pentti Matikainen ollut yhteydessä? Oletteko luvanneet hakea hänet?"
Poliisin vastaus oli: "Tuttu on mies, pyysi hakemaan pois, mutta emme todellakaan hae. Menkää mökillenne, ottakaa pesäpallomaila mukaan ja käskekää uida kotiin." (Kesätilamme sijaitsee Suuri-Jänkäsalo saaressa)

Isäni oli vielä enemmän hämillään. "Ettekö te voisi hakea häntä pois, en minä tiedä onko hän uhkaava tai muuta vastaavaa?" Poliisi totesi vain että he hakevat pois ainoastaan jos hänestä tehdään murtoilmoitus tai hän on käyttäytynyt uhkaavasti. Silloin hänet haetaan vaikka helikopterilla. Mutta kuulemma miestä ei tarvitse pelätä. On rauhallinen mutta vähän hölmö.

Isäni päätti soittaa veljelleni, joka on vähän riskimpi kaveri. Veli vanhana baarityöntekijänä tunnisti heti nimen. Oli kuulemma kerran poistanut miehen ravintolasta, jolloin vartin päästä baariin oli tullut pommiuhkaus. Alkoi kuullostaa aika velikullalta.

Siihen aikaan saareen vielä mentiin moottoriveneellä, nykyään pihaan pääsee lossin ansiosta autolla. Kun veljeni Joke pääsi mökillemme, oli näky melkoinen. Matikaisen Pena köllötteli tuvan lattialla, vieressään kaksi kellaristamme haettua viinipulloa ja iso koira. Vaikka viiniä oli roiskunut ympäriinsä, ilmeisesti aika iso osa oli löytänyt suuhunkin, sen verran kännissä mies oli. Joke potki isännän ylös ja käski painua veneelle. Hän veisi miehen mantereen puolelle. Vastahakoisesti mies lähtikin rantaa kohti.

Rannassa Pena soitti ilmeisesti naisystävälleen seuraavan puhelun: "Moi. Mut on hakattu tosi pahasti.. Just ollaan nostamassa ambulanssiin." Ilmeisen rehti kaveri siis.
Saimaalla oli aika kova aallokko ja Joke heitti isännän keulapainoksi ja koirakin kyytiin. Mies nukahti keulapenkille ja pikku hiljaa joka aallon kohdalla hän valui veneen lattialle. Kohta hänen päänsä hakkasi merialumiinia joka töytäyksellä, ja tuskin Jokekaan niitä aaltoja erityisesti tässä tapauksessa väisteli. Ei muuta kuin isäntä ja koira rantaan ja kotiin nukkumaan.

Tarina ei suinkaan lopu tähän. Parin päivän päästä isäni ja veljeni saivat soiton poliisilta. Pyyntö tulla kuulusteltavaksi epäiltynä heitteillejätöstä! No esitutkinta sujui joutuisasti, eikä syytettä koskaan tullut. Poliisit lähinnä naureskelivat tapaukselle.

Miten mies oli alunperin löytänyt saareemme? No.. Hän oli törmännyt mantereen puolella Hotelli Saimaanrannan ääressä noin kilometrin päässä meistä mökkeilevän Helsinkiläis pariskuntaan joka oli tulossa kauppareissulta. Nainen on koiraihmisiä ja oli mennyt silittämään Matikaisen koiraa. Matikainen siinä oli sitten kysynyt että mihin pariskunta on menossa? Kuultuaan että Jänkäsaloon, hän oli keksinyt tarinan, että hänen isänsä on kalassa Jänkäsalon vieressä ja kysynyt voisiko tulla heidän kyydissään saareen. Pariskunta oli tietysti suostunut.

Saaressa hän oli soittavinaan puhelun ja ilmoittanut, että hänen isällään menee vielä muutama tunti. Ja kysyi voisiko tulla viettämään aikaa pariskunnan mökille. Pariskunta suostui, nyt jo vähän epäröiden. Heti kun he pääsivät mökille, Pena alkoi vaatia pötyä pöytään. Nyt isäntä ärähti, että ei tipu ennenkuin saa nähdä jotain henkilötietoja. Eihän isäntä voi tietää jos Pena on vaikka vankikarkuri konnunsuolta.
Talon emäntä laittoi tässä välissä edellispäivän jämiä koiralle ruuaksi. Penapa sitten ketteränä poikana meni lattialle koiran viereen natustamaan murua rintaan.
Isäntäväki ei voinut kuin katsella ihmeissään. Tässä vaiheessa Pena lähti ulos muka soittamaan puhelua, eikä miestä sen koommin näkynyt.

Ennen kuin Pena löysi meidän tilallemme, hän oli löytänyt lähellämme olevan tilan, jossa asuu pariskunta vakituisesti. Voitte vaan kuvitella miltä Talon isännästä on tuntunut herätä keskellä yötä kolinaan ja tuvassa on mustiin pukeutunut mies ison koiran kanssa. Aika äänekkäästi isäntä oli Penan ulos heittänyt.

Sellainen kaveri on Pena.

Suuri-Jänkäsalo on noin tuhannen hehtaarin saari Taipalsaaren alueella. Ennen lossin tuloa se oli todella syrjäinen. 90-luvulla eräs marjastaja oli havainnut keskellä syvintä metsää miehen makaavan maassa. Nainen oli ollut varma että kyseessä oli ruumis. Hän oli mennyt ravistelemaan miestä. Tämä oli tuskastuneena katsonut naista ja sanonut: "On se kumma kun ei täälläkään saa nukkua rauhassa!" Tarina ei tarkemmin kerro mistä mies oli paikalle löytänyt.

Maailman ohuin kirja - Urheilu-urani saavutukset

Tätä aihetta on minulta toivottu. Tästä aiheesta on myös nopea kirjoittaa.


Jos lähdetään siitä, että yksilötasolla paras urheilusaavutukseni on Hippokisojen pallonheiton kolmas sija vuodelta 1988. Mielenkiintoista on se, että heitin tyttömäisesti alakautta 23m. Voittaja oli tyttö, joka heitti karjahtaen yläkautta yli 30 metriä. Pituushypyssä en oikein pärjännyt, kun hyppäsin suoraan ylöspäin. Korkeudessa taas rima tippui, kun hyppäsin suoraan eteenpäin. Pitkän matkan juoksussa taas lähdin kummelimaisesti HETI TÄYSILLÄ! Saavutin maksimaalisen hapenottokyvyn sangen nopeasti... Ja siihen se sitten lopahtikin.

Kuten aiemmin jo totesin, olen aina maalivahti. Jos se olisi lentopallossa ja koripallossa mahdollista, olisin sielläkin maalivahti. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että pienenä minua usein nukutettiin jäähallilla, isoveljeni treenatessa, kolmos maalivahdin polvisuojusten välissä. Siitä varmaan myös johtuu tämä ominaistuoksuni.
Jääkiekossa olin mielestäni ihan kelpo veskari niin kauan kuin itseluottamusta löytyi. Mutta muutamassa kuukaudessa kaikki itseluottamus ropisi. SaiPan silloinen kovaääninen ja legendaarinen maalivahtivalmentaja Innasen Marski sai minut joka treeneissä itkemään haukkumalla minut pystyyn.
Jälkeenpäin vasta tajusin, että sillä hän yritti kehittää hermojani ja vahvistaa minua. Lopettamispäätös tuli, kun kerran turnauksessa Turussa joukkuetoveri Toni kysyi valmentajalta että kuka on maalissa seuraavassa pelissä. Kun vastaus oli Jussi, Toni sanoi "Eeeeeeei!" ja rupesi itkemään. Silloin tajusin että on ehkä aika laittaa räpylä ja kilpi naulaan. Päätös jota olen katunut joka päivä sen jälkeen.

Pidin vuoden sapattia ja aloitin lätkän uudestaan. Tällä kertaa hyökkääjänä. Olin aivan totaalisen paska. Tein urallani ehkä kolme maalia ja ne kaikki Pieksämäen Palloseppoja vastaan, kun voitimme katkaisulla aina 15-0. Silloinen valmentajamme Aki nauraa minulle vieläkin kohdatessamme. Syynä kauden lopussa järjestetty kysely, jossa ilmoitin ykskantaan tavoitteeni olevan NHL. Hän aina muistuttaa minua, että olen vähän tavoiteaikataulusta jäljessä. No, ei sinne päässyt koskaan veljenikään, vaikka voidaan sanoa että vähän lähemmäs pääsi.

Jalkapallossa paras saavutukseni on se että sain kerran jalkani poikki. No okei, koulujen välinen mestaruus 6:lla luokalla. Juhuu!

Halusin pelaajaksi Salibandyyn jo 13 vuotiaana. Tuolloin minulle ilmoitettiin tylysti Nakkisormet nimisestä joukkueesta, ettei joukkueeseen enää mahdu. Pelailin sitten puulaakia. Parhaat muistot on Bülsijät nimisestä joukkueesta. Pelasimme Huhtiniemen puulaakisarjaa lähes puoli vuotta tappioitta.

Valmensin salibandya 7 vuotta. Suurin saavutukseni oli se, kun NST:n A -juniorit (tai oikeammin Heart Breakers) voitti Uppsalassa Storvretan turnauksen. Tätä kutsutaan joskus puolitosissaan seurajoukkueiden maailmanmestaruudeksi. Todellisuudessa joukkuetta valmensi sen A-junnujen kapteeni Bobi Arponen ja HB-joukkueen isä Miha. Minun tärkein tehtäväni oli olla hiljaa ja koostaa kuvamateriaalista DVD. No... Turnaus oli vuonna 2005 ja se DVD on vielä vähän kesken. Eli ei siitäkään voi hirveästi ansioita ottaa, vaikka suht hiljaa pysyinkin.

Kyseisen Rainan traileri

Kehonrakentaja harrastuksestani saittekin jo lukea aiemmin.



Ymmärrettävästi tämän pidempää tekstiä ei aikaan saa. Mutta vielähän olen nuori.
2014 Sochissa voitan curlingissa kultaa!

edit. Jussi R ehdotti kommenteissa minulle Mölkyn MM-kisoja. Tähän ideoin, että voisin kehittää oman MM-tittelini joka sopii vain ja ainoastaan minulle. Mikä se voisi olla? Kuka kuiskaa koviten - MM, Kuka laulaa kauneiten pää vedessä... Paskin Blogi-MM... Antakaa toki ideoita

Hallitonttu Topi

Aikanaan kun Suomi oli täynnä kyläyhteisöjä, jokaisesta kylästä löytyi kylähullu. Teollistumisen ja urbanisoitumisen jälkeen näitä sympaattisia hömelöitä löytyy vähän joka alalta, myös urheilun ystävistä.

Esimerkiksi Jyväskylästä löytyy Halli-Ana. (tai Sali-Ana)Sympaattinen ja sosiaalinen kaveri joka käy varmaan kaikissa urheilutapahtumissa mitä Jyväskylän seudulla on. Itse olen törmännyt häneen usein salibandyotteluissa. Halli-Ana on sangen äänekäs kaveri ja hänessä erikoista on erityisesti se, että hän kannattaa aina vierasjoukkuetta. Yleensä hänellä on asiaankuuluvaa fanihepenettä päällä. En tiedä Anasta paljoa, vaikka hän melko legenda onkin. Usein vierasjoukkue palkitsee Anan ennen peliä fanipaidalla tai vastaavalla. Kertokaa toki kommenttiosioon Anasta enemmän, olisi mielenkiintoista kuulla!

Lappeenrannan oma legenda on Topi. Hallityöntekijä joka ainakin itselleni tuli tutuksi junnuvuosina 80-luvun lopusta alkaen. Topi lienee ollut hommissa jo paljon ennenkin. Topi tuli mieleen kun näin parvekkeeltani hassun tonttumaisen hahmon kulkevan Tampereen keskustassa. Hymy tuli huulille välittömästi, paljon tarinoita tulvahti mieleen.

Tulevat tarinat on kaikki kuulopuheita, eikä niiden todenperäisyydestä ole mitään takeita. Korjatkaa toki kaikki virheeni. En tiedä tallaako Topi enää näitä maisia mantuja, jos ei, rauha hänen muistolleen.

Topi oli aikalailla viinaan menevä mies. Hänen vaatetuksensa ja ulkomuotonsa muutenkin viittasi ns. puistojenmieheen. Tämä ulkomuoto juuri sai meidät junnarit kutsumaan miestä Hallitontuksi. Täytyy heti sanoa, että olisi sen viinapullon huonomminkin voinut ansaita, kuin tekemällä tärkeää työtä hallilla.

Tarina 1: Topin kerrotaan pyöräilleen valtakadun päässä olevaa liikenneympyrää väärään suuntaan. Poliisi oli pysäyttänyt miekkosen: "Tietääkö se Topi että kumpaan suuntaan tätä ympyrää pitäisi ajella?" Tähän Topi vastasi empimättä: -Enpä kyllä tiedä, mutta kysykää tuosta LUM:n kioskilta. Ne varmaan tietää.

Tarina 2: Juopon tuuria osa 1. Topin kerrotaan jääneen hallin takana junan alle. Topi oli lentänyt vanhanmallisista junista tutun keula-auran päälle. Junan vauhti oli ollut melko hiljainen ja Topi oli selvinnyt tyystin naarmuitta. Polkupyörä sen sijaan oli mennyt solmuun ja junan pysähdyttyä Topi oli mennyt vaatimaan veturikuskilta korvausta rikkoutuneesta Konjamiinipullosta. Siinä kankkusessa päänsärky on varmasti ollut valtava, kun ei loivariakaan ollut tarjolla. Aivan kuin olisi jäänyt junan alle.

Tarina 3: Topi ilmeisesti asui jossain Lappeenrannan teollisuusalueista pienessä mökissä. Lämmitys ei ilmeisesti ollut kämpässä kovin tasainen, sillä kerran Topin kerrotaan sammuttuaan jäätyneen kiinni harvoista hiuksistaan sängynpäätyyn. Oli jo valmiiksi sangen kulunut look ollut näkemisen arvoinen kun Topi päänsä sai irti revittyä.

Tarina 4: Juopon tuuria osa 2. Hallin viimeinen jäävuoro oli vetäisty ja hallinhoitaja Jussi oli ajanut jääkoneellaan viimeisen kierroksen. Hän kävi heittämässä lumet koneesta hallien välissä olevaan lumikasaan. Aivan sattumalta sivusilmällään hän näki jotain erikoista pilkistävän keskeltä hankea. Järkytys oli suuri kun hän havaitsi sen olevan kylmähkö käsi. Ei varmaan tarvitse kertoa kuka oli mennyt vetämään pienet päiväunet hangen päälle. Topi oli saanut ainakin yhden jäänajon lumet päälleen ja herättyään oli vähän kylmissään. Mutta siitäkin selvittiin.

Tarina 5: Topi tienasi vähän pimeitä viinarahoja korjaamalla rikkoutuneita mailoja. Niitä hän hallin takana naulaili kasaan ja yritti myydä niitä junnareille pihamailoiksi. Kaupantekijäiseksi hän myös tarjosi toisiinsa kiinni liimautuneita irtokarkkeja todella likaisesta pussista. En uskalla edes arvata kuinka vanhoja ne olivat.


Jos tarinoissa oli asiavirheitä, korjatkaa toki kommenteissa. Jos ne ovat täysin legendaa, älkää korjatko! Mielellään lisää tarinoitakin kuulisi, varmasti moni Topin muistaa.

Runsauden pula

- Hei! Meillä on ylimääräistä Betonia 100 000 000 tonnia. Mitäs tehtäis?
- Tehdään Vekaranjärven varuskunta!

- Tätä betonia jäi vielä aika paljon... Mitäs nyt?
- Tehdään Kouvola!

Mukahauskaa

Jo otsikossani sanon tekstieni olevan mukahauskoja.
Se antaa itselleni oikeuden epäonnistua hauskuutuksessa.
Tosiasiassa yritän kuitenkin aina kirjoittaa vähintään suhteellisen
viihdyttävää tekstiä. Siinä on omat paineensa, nyt kun tiedän että tätä blogia jopa käy jotkut elämäänsä kyllästyneet ihmiset lukemassa.

Silloin kun huumorin tekeminen on itsetarkoitus, siinä usein tuppaa käymään niin ettei se naurata ketään. Parasta huumoria mielestäni on täysin tahaton huumori.

Hyvänä esimerkkinä käy esimerkiksi loistavien huumorimiesten PPP:n (Pirkka-Pekka Petelius) ja Jope Ruonansuun sketsisarja 6pack. Siis voi herranen aika miten paskaa läppää! Kun on laitettu kaksi hauskaa miestä yhteen, luotetaan siihen että mikä tahansa naurattaa. Linkitän tähän YouTube pätkän kyseisestä sarjasta. Ja tämä on sitten sitä laadukkaampaa päätä heidän läpistään.
6Pack

Yksi itsearvoinen huumorin ala ei ole minuun koskaan iskenyt. Teekkarihuumori! Tämä ns älykkään huumorin ala saa minut aivan hulluksi. Nämä ns. teekkari tai fuksipilat (tietyissä killoissa Phuksi) ovat kyllä ansainneet "Maailman mukahauskin asia" tittelin.

Tänä vappuna Tammerkoskeen taas upotettiin (valitettavasti myös nostettiin ylös) fuksit perinteisen kasteen merkeissä. Ensimmäisenä upotettiin parhaan fuksipilan keksinyt kilta. Heidän loistava huumorijäynä oli se, että he olivat menneet paikalliseen markettiin ja etsineet uhreja kokeeseen. Kokeessa he olivat liimanneet ihmisten naamaan mustia täpliä ja sitten antaneet tietokoneen analysoida täppien perusteella mikä tunnetila ihmisellä on. Hahahahahahahhahaha. Kuinka älykästä huumoria!

Teekkarilehdistä olen aikanaan tutustunut sekä Otaniemen Äpyyn että Julkkuun,
Tampereen teekkarit painavat Tamppi lehteä. Tyttöystäväni ei aiemmin tiennyt
vielä teekkarihuumori vihaani, joten hän sitten kyseisen aviisin osti. Nauroin yhdelle jutulle, sekin toki oli hauska vain siksi että siinä naurettiin teekkareille:

Tietoteekkari ja koneteekkari juttelivat. Tietoteekkari huokasi: "Kyllä wappu on mukava." Koneteekkari siihen: "Seksi on mukavampaa". Tietoteekkari tähän nöyränä: "Niin on, mutta wappu on useammin".

En sitten tiedä kumman osapuolen huuomrintajuttomuudesta tämä avautumiseni kertoo. Ehkä älyni ei vain riitä näkemään mitään huumoriarvoa näissä mukahauskoissa tempauksissa. Annan muille kuitenkin oikeuden nauttia tai kärsiä Teekkareiden aivoituksista.

Uno cerveza por favor

Vappu on vietetty ja ainakin tämän vuosituhannen hienoimmassa kelissä. Monella tosin varmaan touhu on lähtenyt uuteen nousuun jo useampaan kertaan johtuen juhlan sijoittumisesta loppuviikkoon. Itsekin olen kyllä terassilla istunut ja jonkinmoista terassirusketustakin alkaa ilmetä. (naamassa kunnon kanariffa bruna, samoin käsissä, mutta kun t-paidan ottaa pois alta ilmestyy sellainen valkoinen valas, että itse Moby Dick olisi ihmeissään) Touhu on kuitenkin pysynyt hyvin lapasissa, eikä allaolevan videon jatko-osaa ole tarvinnut kuvata.

Olen ali-ihminen. Monestakin syystä, mutta erityisesti siksi etten juo olutta. Voi pojat että olen yrittänyt opetella. Uskoisin että olen aloittanut tuopin tai ruskean pullon useita satoja kertoja elämäni aikana. Vain muutamaan otteeseen olen saanut lasin tyhjennettyä, silloinkin totaalisen irvistyksen kautta. Ikinä en ole kulauksestakaan nauttinut. Ei ole väliä onko olut lageria tai tummaa, tsekkiläistä, irkkua, tanskalaista.. En oikestaan tiedä mikä oluessa etoo minua. Onko se mallas? Happo? Ei mitään tietoa, mutta pahoin pelkään etten koskaan opi oluen ystäväksi.

Asiaa saa selitellä aika usein. Pidän siidereistä, mutta onhan se äijäporukassa aika neitimäistä kiskoa makeaa päärynää kun muut nauttivat pirtelöään. Ulkomaillakin olisi helppo tilata se olut, kun aina ei välttämättä muita mietoja vaihtoehtoja ole, tai niistä ei tiedä. Toki esim. Vodka on aika kansainvälinen sana, mutta pelkästään sen hokeminen tiskillä voi jättää illan lyhyeksi.

Elämäni ensimmäiset pienet hiprakat vedin oluen voimalla. Silloin tuli todella paha olo. Liekö tuo oluen tuoksu jäänyt muistijälkenä aivoihini ja suojellakseen itseänsä aivot lähettävät koko kroppaa väristävän inhoreaktion. Samoin on nimittäin käynyt nuuskan kanssa. Veljeni käytti nuuskaa silloin kun itse olin teini-iän kynnyksellä. Kerran ollessani yksin kotona menin jääkaapille ja avasin Ettan purkin. Pyöräytin sormissani löysän pallon ja tyrkkäsin huulen alle. Pallo oli niin löysä, että nielaisin tuota mämmimäistä delikaattia herkkua ehkä tee-lusikallisen verran.

Hetken oli hemmetin hauskaa. Huone pyöri ja hymyilytti. Se hetki jäi noin kolmeen minuuttiin. Tämän jälkeen ryntäsin vessaan ja oksensin mustaa mössöä. Samassa kuulin myös vanhempieni palaavan kotiin.


Ei auttanut kuin sipaista linttaan astutut talvilenkkarit jalkaan ja rynnätä kotitalomme takana sijaitsevaan metsään. Siellä tuli sitten pitkää sylkeä valutettua useamman tunnin ajan. Aina sen jälkeen lähelläni aukeava nuuskapurkki saa minut yökkäämään.

Minun ei auta kuin hyväksyä oma vajavaisuuteni oluen vihaajana. Toki, kaikista maailman vajavaisuuksista se varmasti ei ole pahimmasta päästä.

Ei muuta kuin hölkyn kölkyn!