Dummy!

Kuten esittelytekstistäni ilmeni, työskentelen nykyään matkapuhelinalalla.
Nykyiselle alalle hakeutumiseni on täysin sattumaa. Vuonna 2006 halusin päästä pois
puolustusvoimien palveluksesta ja saada töitä Tampereelta. Tampere kiehtoi lähinnä silloisen tyttöystäväni takia, hän opiskeli täällä. Hakupiirini oli todella laaja niin maantieteellisesti kuin alallisestikin. Kävin mm. työhaastattelussa Hämeenlinnassa, työnä ovelta ovelle kiertävä imurikauppias. Laitoin hakemuksia myös vanginvartijaksi, puhelinmyyjäksi jne.

Matkapuhelinala kuullosti kiinnostavalta. Onhan sukupolveni tottunut seuraamaan puhelinten kehitystä koko nuoruusikänsä. Itse aloitin kännykkään puhumisen sangen myöhään. Isäni osti Nokia 1611 puhelimen vuonna 1997. Hyvin nopeasti hän sai kuitenkin huomata, että puhelin oli siirtynyt parempiin taskuihin. Meillä oli isän kanssa ns. yhteisliittymä. Hän sai pitää puhelinta sunnuntaisin ja maksaa laskut, minä hoidin laskujen kerryttämisen. Vuonna 1997 olin jälkijunassa, yli puolella lukion lukkakavereistani oli jo kännykkä.

Ensimmäinen oma puhelin ja liittymä oli Nokia 3210+Radiolinja. Tämän jälkeen puhelin on vaihtunut puhelin/vuosi vauhtia. Isälläni on tällä hetkellä menossa kolmas puhelin. Ennen alalle siirtymistä listani on seuraava (huom. kaikki Nokian puhelimia, nykyään kyseisestä merkistä saan ihottumaa)
Nokia 3210, 3310, 7250i, 6600, 6260, 5140i, N70.
Tällä hetkelläni kotonani on omassa käytössäni yli 60 eri puhelinta. Joten valinnanvaraa riittää.

Mennäkseni itse otsikon aiheeseen. Yksi asia minua on matkapuhelinmaailmassa kovasti ihmetyttänyt viimeaikoina. Dummyt! Dummyt (suom. tyhmä, nukke, tutti, pölkkypää, huvitutti) ovat aidon puhelimen kokoisia ja painoisia kapuloita joissa ei ole mitään ns. älyä. Niitä voi esim. sovittaa taskuun että kuinka paljon pullottaa, harvoin edes näppäimistä saa aitoa tuntumaa. Olen miettinyt viittaako kyseinen nimi, dummy, kyseiseen kapulaan vai sen keksijään. Mitä iloa tällaisesta kapulasta on kuluttajalle? Toki, ykkösasia kuluttajalle on puhelimen ulkonäkö, tämän jälkeen hinta ja sitten ruvetaan katsomaan mitä ominaisuuksia puhelimesta löytyy. Mutta ei asiakasta kiinnosta lukea tylsiä numero-kirjain yhdistelmiä spekseistä, he haluavat testata käyttöliittymää, mitä tapahtuu mistäkin nappulasta, kuinka mukava puhelin on käyttää, millaisia ääniä se päästää ja kuinka kirkas on näyttö.

Suomessa todella harvassa liikkeessä on tarjolla vain toimivia demo-kappaleita. Suurimmassa osassa liikkeistä löytyy vain dummyja.
Mutta miksi tämä kulttuuri on keksitty matkapuhelimiin? Miltä tuntuisi jos menisit televisio-ostoksille. Liikkeessä olisi monen kokoista ja näköistä töllötintä. Mutta et voisikaan verrata kuvanlaatuja, koska kyseessä olisi dummy-telkkarit. Muoviseen lootaan olisi vain liimattu 50 tuumainen still-kuva! "Hyvältä näyttää, minä otan tämän."
Tai autokaupassa! "Haluaisin koeajaa tuota Audi S5 Quattroa." "Valitettavasti meillä on vain dummyversioita autoista, mutta näettehän te speksit listasta. Kulkee 250km/h, neliveto jne. Miksi sitä pitäisi ajaa?"
Hedelmätiskillä saisit puristella vain dummy-banaaneja. Aidot saat sitten ostamassasi myyntipakkauksessa. Mutta näkeehän dummyista että ne on keltaisia ja mahtuu vaikka perseeseen.

Ok. Kärjistettyjä mielipiteitä, vai onko? Esim. tietokoneissa mallistot vaihtuvat lähes samaa tahtia kuin matkapuhelimissa. Hintaluokkakaan ei ole ratkaisevasti suurempi.(alle 100€ puhelimista ei tehdä dummyja) Miksi joku valopää ei ole keksinyt tehdä dummytietokoneita?

Tässä ensimmäinen tekstini ja heti tautista avautumista. Kiitos siitä että luit, palaa toki palstalle!